Lahden takaista seksiseuraa etsimässä

Mäellä sijaitsevan Alp-hotellin läntiset ikkunat antoivat suo­raan Kultaiselle sarvelle. Sitä ei tosin nähnyt kuin pienen palan, mutta se oli sitä kauniimpi laskevan auringon valossa. Milloin minkin värisenä suuri valo putosi kupolien ja kumpujen taakse juuri tuon sektorin keskellä. Sillä kohdalla, missä arvelin pohjoi­sesta virtaavien Euroopan makeiden vesien, likaviemärien saas­tan ja meren suolan yhtyvän usvaiseksi seksiseuraa etsivien kimalteeksi. Usein sätei­den taittuessa lahden takaisten kortteleiden kynnykseen leimahti taivaan katto verenpunaisiksi pilvilinnoiksi. Uhkaavina ne leijui­vat hetken moskeijain kaarien tasolla, ja kun pimeys putosi, alkoivat ne ampua kaikilta laidoilta kullan väristä tulta sarven muotoiseksi sanottuun syvennykseen.

Silloin Kultainen sarvi oli kultainen. Se oli ehkä kultaisempi kuin kulta itse. Se välkehti niin, että koko rinne ja rannat ja talot ja kaikki maalautui ahnehdittavan keltaisiksi. Kyllin monta mi­nuuttia ne heijastivat katkelmia sellaisesta sadusta, että ihminen ehti vaivatta siirtyä kauneimpiin unelmiinsa ja halusi omistaa enemmän kuin ansaitsi.

Se oli harvinainen näky. Jos oli kylläinen ja tyytyväinen, saat­toi pitää sitä taivaan palvontana. Jos oli orpo piru, se ärsytti. Ihmeellinen auringonlasku herätti ihmeellisiä ajatuksia seksiseuran hakemisesta. Katsoes­saan kultaiseen maisemaan moni ajatteli dollareita tai jotakin muuta kovaa valuuttaa. Ajateltiin niitä arvopapereita, jotka omis­tettiin, tai niitä, jotka olisi haluttu omistaa jotta olisi voitu tehdä sitä tai tätä.

Joka tapauksessa se oli ensimmäinen näkemäni auringonlasku, jonka taustalla kohosi suuren pankin julkisivu.

seksiseuraa

Hotellin baarissa työskentelevä tarjoilija oli päätynyt suurin piirtein samaan. Hän sanoi, että Kultaisen sarven näkeminen nimensä veroisena pani hänet ajattelemaan sormuksia ja avioliit­toa. Sekä sitä, ettei kannattanut. Oli helpompaa vain hakea seksiseuraa netistä.

— Yleensä sitä ei enää tule havainneeksikaan, hän lisäsi. Ihminen karttaa mielellään sellaisia ajatuksia, jotka saattavat pa­lauttaa hänet järkiinsä. Keltaisen näkeminen aiheuttaa sen, että muistelen vajausta. Köyhyys on vajaus, monsieur. Puute viihtyy vain tähtien valossa, tai kuun. Silloin särmät pehmenevät kelmeäksi uduksi ja ihminen on kotonaan.

Entä katuvalot? Entä Istiklal Caddesin raukeat lyhdyt? Niistä hän ei puhunut mitään. Venetsialainen oli unohtanut »kulkukoi­rien kurjat tähdet». Tai ehkä hän olisi kertonut enemmän, jos olisin jäänyt.

Nyt olin kadulla ja kuljin kortteleissa, jotka saattoivat ensi silmäyksellä kuulua mihinkä tahansa eurooppalaiseen suurkau­punkiin. Raitiokiskot, sekava rykelmä viitisenkymmentä vuotta vanhoja rakennuksia, elokuvateatterit ja kymmenet kapakat, mai­nosvalot ja hämyyn uppoavat kujasyvänteet, levottomana liikeh- tivä ihmisten virta ja kielien sekamelska, eleganssi ja riehakkuus, päihdyttävät juomat ja himmennettyjen valojen takaa kantautuva latinalais-amerikkalainen rytmi

Nuo ihmiset edustivat muotia kiireestä kantapäähän. He olivat hermostuneita ja tunkkaisen kauniita. He olivat kiilloitettuja, pyntättyjä ja siroja. Kaikki he kulkivat eri suuntiin, mutta etsivät samaa päämäärää. Ikävystymisen pelon koneisto oli temmannut heidät valojen alle pehmeään iltaan ja säkenöinyt lakastuneeseen uskoon uusien unien toivon. Turhaan ei pimeys ollut pudonnut ja katuvalot syttyneet. Silloin ihminen jatkoi sitä matkaa, jonka päivän työ tuntui keskeyttäneen — matkaa tuntien ja minuuttien piinasta ajattomuuden vapauteen. He halusivat viihdykettä, unel­milla täytetyn renkaan, jonka avulla pysyi pinnalla kolme ja puoli päivää tai seuraavaan tiliin asti.

News about mobile phone technology